Eurotrip 10.04.2005 - 20.04.2005[ Etusivulle | Päivä 1 | Päivä 2 | Päivä 3 | Päivä 4 | Päivä 5 | Päivä 6 | Päivä 7 | Päivä 8 | Päivä 9 | Päivä 10 | Päivä 11 ] |
Päivä 7, lauantai, 16.04.2005Lähdettiin Namurista kahdeksan jälkeen ajamaan kohti Waterloota ja taistelupaikkaa. Löysimme taistelupaikan helposti, kukkula jossa leijona huipulla näkyi kauaksi tielle. Paikka oli ihan mielenkiintoinen, mutta pitkä miinus siitä, että se oli tehty oikein kirjojen mukaan turistirysäksi.
Aasialaisia turisteja alkoi lappamaan paikalle jo ennen paikan aukeamista. Leijonapatsaan luo pääsemiseksi joutui maksamaan ihan kivasti. Siellä olisi ollut myös panoraamaesitys Waterloon taistelun kulusta, mutta kun opiskelijahintakin oli pöyristyttävät 6,50 euroa... Arvatkaa jäikö käymättä. Otimme sentään muistomitalit 2 euron kolikolla tuulikaapin automaatista.
Waterloon paikan jälkeen kohti Dinantia. Suunnitelma oli ajaa kaakkoon kohti Luxemburgia, käydä siellä tankilla ja ajaa sieltä yöksi Hollannin puolelle Maastrichtiin.
Ennen Luxemburgia nälkä alkoi kaivella taas mahanpohjia. Ohitimme matkalla Wellin-nimisen pienen kylän. Yleensä Ranskassa ja Belgiassa on sellainen tyyli, että tiet menevät kylän läpi ja joka kylässä on keskellä liikenneympyrä, josta sitten voi suunnistella eteenpäin. Antti T bongasi Wellinin liikenneympyrän laidalta paikallisen grillikojun. Eihän siinä muukaan auttanut kuin auto parkkiin ja hakemaan syötävää. Myyjänä oleva vaimo ei puhunut muuta kuin ranskaa, eikä hän ymmärtänyt englantia. Ruokalistakin oli tietty ranskaksi ja eihän siitä ottanut pirukaan selvää. Itse otin Andyn kanssa Brochette-nimisen ruuan, joka paljastui lihavartaaksi. Siinä oli tikkuun laitettu ilmeisesti grillikylkeä tai vastaavaa ja sipulia vähän. Oli loistavaa. Ranskanperunat kuuluivat ateriaan lisäksi. Itse katsoin parhaaksi ottaa tuotteen ilman kastiketta, Antti taisi saada kaikkia kastikkeita ruokaansa, ainakin myyjä meinasi jo hermostua. Matilla kävi soosin kanssa hieman huono tuuri kun meinasi hikikarpaloita kehittää otsalohkon seutuville.
Ruuat saatiin onnekkaasti naamariin ja ei muuta kun tähti kohti Luxembourgia. Luxwmbourgin ja Belgian rajalla on paikka nimeltä Martelange, vähän Haaparannan tyyppinen kaupunki. Rajalla oli kolme viinakauppaa, joissa oli uskomattoman halvat hinnat. Olisi pitänyt sittenkin jättää laivan tax-freet väliin..! Finlandiakin oli 5 euroa halvempaa kuin laivalla. Ostimme absinttiä, Antin kanssa tuliaisiksi myös paikallista kurkunlämmikettä. Itselle tarttui pullo valkkaria mukaan. Tupakkiakin ostettiin tuliaisiksi.
Ajeltiin Luxemburgissa vähän aikaa, sitten tankki täyteen ja kohti Maastrichtiä. Oikean tien löytyminen oli hiukan hankalaa, mutta kun Aacheniin menevä moottoritie löytyi, alkoi Maastricht lähestyä hyvää vauhtia. Matkalla oli myös erittäin sankka sumu, näkyvyyttä valehtelematta alle 50 metriä.
Ennen Aachenia käännyttiin Maastrichtiin johtavalle moottoritielle. Maastrichtin jälkeen erkaannuimme moottoritieltä yöpaikalle johtavalle tielle. Kartan mukaan tien piti mennä melko suoraan majapaikkaamme. Vastaan tulikin tietyö, joka sekoitti pakan aika tehokkaasti. Löysimme onneksi infopisteen karttoineen, kartasta digikameralla kuva ja sitten olikin helppo suunnistaa. Löysimme perille noin kello 20 jälkeen. Jälleen kerran pikaiset suihkuuntumiset, sitten kokeilin GPRS:ää joka yllättäen toimi, tämän jälkeen parit korttipelit ja Stella Artoisit Matin ja Andyn huoneessa. Kello 23.20 unten maille.
|
