Eurotrip 10.04.2005 - 20.04.2005[ Etusivulle | Päivä 1 | Päivä 2 | Päivä 3 | Päivä 4 | Päivä 5 | Päivä 6 | Päivä 7 | Päivä 8 | Päivä 9 | Päivä 10 | Päivä 11 ] |
Päivä 2, maanantai, 11.04.2005Heräsimme kello 5.30 ruotsin aikaa. Laitoimme kamppeet kasaan ja veimme ne valmiiksi auton perään. Kävelimme ympäri laivaa, kunnes kuulutettiin ja kehoitettiin siirtymään autokannelle.
Ajoimme jonossa ulos laivasta, sitten suunnistusta kohti E4:ää ja Helsingborgia. Kiitos ruotsin tieopasteiden, E4 löytyi kivuttomasti. Välissä tuli kyllä ajettua hieman sulkuviivojen päältä kun hain oikeaa väylää... Moottoritie oli erittäin hyvässä kunnossa, rajoitus 110 kilometriä tunnissa.
Parisataa kilometriä ennen Helsingborgia pysähdyimme Burger Kingille syömään hampurilaiset. Lopulta saavuimme Helsingborgiin. Helsingborgissa oli lämmintä 13,5 astetta, puolipilvinen ilma.
Vähän ennen Malmöä pysähdyimme tankkaamaan auton ja tyhjentämään omat "tankit". Diesel oli kyllä koko reissun kalleinta, euroiksi muutettuna niinkin paljon kuin 1,17 litralta!
Kävimme myös Lidlissä täydentämässä ruokavarastoja. Matkan aikana oli kova vastatuuli, suksiboksi katolla vastustaa aikalailla matkantekoa. Siitä kielii melkoisen suuri kulutus, 9,32 litraa sadalle kilometrille! Näillä dieselin hinnoilla meinasi itku päästä... Malmö-Kööpenhamina-sillalle löytäminen osoittautui hankalammaksi tehtäväksi mitä luulimme. Käännyimme vikasuuntaan parissa risteyksessä. No, se hyväpuoli siitä oli, että tulipa nähtyä Malmönkin keskusta... Sitten Juutinrauman siltaa kohti. Sillalle oli helppo ajaa, luottokortti koneeseen ja portti aukeaa. Itse silta oli melkoinen kokemus. On rahaa palanut tähänkin hankkeeseen... Näköalat olivat ainakin mahtavat. Sillalla oli kaksi kaistaa molempiin suuntiin vievä moottoritie, rajoitus 110 km/h.
Sillan jälkeen sukellettiin tunneliin. Liikenne oli sillan jälkeen melkoisen ruuhkaista. Osittain ehkä senkin vuoksi, että mahtoi olla ihmisten töistälähdön aika. Odenseen meni Kööpenhaminasta paljon porukkaa. Paikoitellen nopeus tippui 50 kilometriin tunnissa. Rödbyhyn johtavalle tielle pääsyn jälkeen helpotti huomattavasti. Vastatuuli oli taas aivan mahdoton. Muutama kymmenen kilometriä ennen Rödbytä Andy siirtyi ohjaimiin. Pysähdyttiin kauniilla levähdyspaikalla meren äärellä. Tanskassa oli jo täysi kesä verrattuna Suomeen, lämpöä 16-17 astetta. Nurmikot ja pellot olivat jo aivan vihreänä.
Rödbyhavnissa ostettiin liput lautalle. Vähän aikaa taas odoteltiin ja ajettiin autokannelle. Tämän jälkeen tekemään tax-free-ostoksia, taas. Mukaan tarttui Finlandia-vodka pullo.
Puttgardenin satamassa parkkeerasimme heti Border-Shoppiin. Se oli vedessä kelluva tax-free-myymälä. Siellä vasta halpaa oli, ainakin olut. Lapparin 24-packi A:ta maksoi vain 9,39 euroa laatikko! Border-Shopissa pidimme noin tunnin mittasen paussin. Yllättäen mukaan tarttui muutama keissi.
Samalla hämmästelimme ihmisiä jotka tekivät ostoksia pakettiautoineen ja peräkärryineen... Trukki oli onneksi talon puolesta niin ei tarvinnut itse tavaraa autoon lastata.
Sitten kohti autobahn A1:tä ja Hampuria. Autobahn oli luonnollisesti hyvässä kunnossa, noin 140 km/h matkanopeus oli ihan passeli, kun oli suksiboksi katolla. Baanalla oli 130 km/h rajoitus, jota ei tarvitse noudattaa. Mersu on ilmeisesti Saksan vihreän liiton säädöissä, kun ei kulkenut kuin 170... ehkä boksillakin oli jotain osuutta asiaan. Saksalaisia ei näytä nopeusrajoitukset koskevan. 120, 100, 80 ja 60 tarkoittavat samaa kuin "aja niin lujaa kuin autosta lähtee". Autobaanaa hallitsi täydellisesti rekkaliikenne. Niitä oli ihan järjetön määrä. Illan hämärtyessä ajaminen muuttui aika "mukavaksi". Ei siinä muuta voinut kuin seurailla tiemaalauksia säkkipimeällä moottoritiellä hurjapäiden ajaessa 250 lasissa ohi. Auton pakoputken takapöntössä ollut reikä senkun suureni monituntisessa poljennassa. Kasselissa huoltoasemalla pönttö päätti hajota sitten kunnolla. Siinä parkista peruuttaessani ihmettelin mikä jäi renkaan alle. Hmm, taisi alle kuusisylinteriset Mersut olla vaan yhdellä ulostulolla...! Eli selvennyksenä kävi niin, että toinen pakoputken ulostuloista tippui mäkeen. Sinne jäi Kasselin Essolle se putkenpätkä. Aikamme posoteltuamme lievästisanottuna jenkkiautovaikutteita imeneellä autollamme saavuimme viimein Mannheimiin. Olimme siellä n. 2.00 yöllä. Heikin asunnon löytäminen teki hieman tiukkaa vaikka läppäri olikin käytössä. Onneksi kaupunki oli yhtä hiljanen kuin Tornio yöllä, niin voimme soveltaa hieman omia liikennesääntöjä. Aikamme pyörittiin kaupungissa, Antin puhelinopastuksen avulla löydettiin sitten perille. Kolmen aikoihin kämpän sijainti oli selvillä, sitten pikaisesti nukkumaan. Tälle päivälle tuli melkein yhtäjaksoista ajoa 19 tuntia.
|
