Eurotrip 10.04.2005 - 20.04.2005[ Etusivulle | Päivä 1 | Päivä 2 | Päivä 3 | Päivä 4 | Päivä 5 | Päivä 6 | Päivä 7 | Päivä 8 | Päivä 9 | Päivä 10 | Päivä 11 ] |
Päivä 4, keskiviikko, 13.04.2005Jätimme leirintäalueen taaksemme heti aamutuimaan ja lähdimme ajelemaan kohti Luxembourgia.
Luxembourgissa oli helppo ajaa, löysimme keskustan liepeiltä opasteita erääseen parkkihalliin, jonne jätimme auton. Sitten tutkimaan ja kiertelemään Luxembourgin kaupunkia. Rautatieasemalla oli turisti-info, josta saimme kartan mukaan. Suunnistaminen helpottui huomattavasti.
Kiertelimme siinä kirkkoja lävitse ja tutkimme kadunvarsien liikkeitä näyteikkunoita katsellen. Luxemburgin linnoitus oli erittäin hieno, pakkohan sinne oli ostaa sitten 1,50 euroa maksava lippu, että pääsi tutkimaan linnoituksen katakombeja sisältä käsin.
Minulla iski siinä mahdoton vessahätä, onneksi linnoituksen lipunmyynnin vieressä oli asiakas-WC:t. Miestenvessan ovi oli hämysti työntekijöiden taukohuoneen oven takana. Miesten ovi jäi tietenkin siinä hädässä huomaamatta, naisten WC oli huomattavasti helpommin paikallistettavissa. En ehtinyt edes tarttua oven kahvaan kun taukohuoneesta kuului "Monsiéur! MONSIÉUR!!!". Tästä lausahduksesta tulikin sitten yksi reissun lentävä lause "MERDE!":n lisäksi. Vaikuttavan linnoituksen tutkimisen jälkeen haimme syöntipaikkaa, kun alkoi nälkäkin jo kurnimaan mahassa. Ostimme siinä postikortteja ja merkkejäkin samalla. Kirjoitimme kortit ja päätimme palata aiemmin bongaamaamme hampurilaiskojuun hakemaan syötävää. Itse otin hampurilaisen, muut ottivat hotdogit. Hampurilainen oli ainakin jokin paikallinen erikoisuus: hotdog-sämpylä, lihaa, ketsuppia ja sipulia. Hyvää oli.
Sapuskat syötyämme lähdimme autoa kohti. Seuraava matkan kohde oli Ranska. Oikean tien löytäminen, tai oikeastaan sen päättäminen, tuotti hieman päänvaivaa. Pikaisesti tankkasimme auton Luxemburgin halvalla dieselillä. Ranskan puolelle päästyämme ihmettelimme suuresti maan liikennekulttuuria. Ei valoja, ei vilkkuja, teillä ei ollut minkäänlaisia opasteita (tai oli opasteet, mutta ne olivat erittäin huonot). Heti tuli tunne, että ranskalaiset ovat väkeä, jotka eivät paljoa välitä mistään. Ajelimme läpi pieniä kyliä, jotka olivat saksalaisiin kyliin verrattuna todella huonokuntoisia ja rapistuneita. Huonojen opasteiden vuoksi eksyimmekin erääseen kaupunkiin, vaikka kartan mukaan tien piti olla ihan suora. Allekirjoittaneella rupesi pikkuhiljaa sulakkeet käryämään vähän yli 100 kilometrin jälkeen. Pidimme P-paikalla pikaisen meetingin ja pistimme harkintaan Versaillesissa käynnin. Suunnittelimme mielenliikutuksissa jopa Belgian puolelle ajoa. Kuitenkin päätimme yöpyä Ranskan puolella ja katsella asiaa seuraavana päivänä uudelleen. Homma selveni huomattavasti, kun huomasimme, että kannattaa seurata "Autres Directions"-kylttejä. Otimme suunnaksi noin 40 kilometrin päässä Pariisista olevan F1-hotellin, jonne lähdimme ajelemaan. Kiitos Andyn kartanlukutaitojen, pääsimme toisen Antin kyyditseminä kello 23 aikaan hotellille. Check-in oli helppoa automaattisen luottokorttitoiminteen avulla. Saimme hyvät huoneet ja puolen yön maissa laitoimme nukkumaan. Hotellin hinta oli 25 euroa huone.
|
